Jo etusivulla tuli ilmi kaamea menneisyys. Sekä se seikka, että talli on perustettu vanhan linnan alueelle. Rakennuksen historiaan kuuluvat niin sydänsurujen aiheuttamat itsemurhat kuin ahneiden kreivien ja paronien tilaamat murhat. Kaiken tämän ja vielä enemmän on linna nähnyt, ilmankos se on nimetty Geistburgiksi.
Ostin sian säkissä. Myyjä suositteli Geistburgia halvan hinnan ja hyvän sijainnin vuoksi. Suostuin ja maksoin, näkemättä vilaustakaan koko rakennuksesta (älkää ottako musta mallia). Pakkasin kalliit heppani ja niiden vakiovarusteet ja painoin kaasua. Koska kaasujalkani ei ole kovin raskas, varsinkaan hevosten ollessa mukana, matka kesti melko pitkään.
Perille saapuessamme leukani tipahti järkytyksestä. Paikka oli suoraan kauhuleffasta. Ikkunaluukut roikkuivat, lepakot suhahtelivat ympäriinsä, tummat varjot elivät omaa elämäänsä. Täydellinen. Sain toteuttaa itseäni hevosten ahtaessa heinää massuunsa. Ja niin talli syntyi, suuren rahatukon ja monen remonttimiehen avustuksella paikka oli juuri sitä mitä halusinkin.
Hieman myöhemmin en jaksanut enää ravata Suomen ja Keski-Euroopan välillä, joten raijasin kaikki muutkin hevoseni tänne. Se tosin tarkoitti sitä, että tallilla ei olisi enää pelkästään kenttäpainotteisia kopukoita, mutta olin valmis tekemään sen uhrauksen. Hevoset suhtautuivat sangen tyynesti uuteen kotitalliinsa, ja yllätyin, kuinka rauhallisia ne olivat, vaikka nurkissa hääri useita kummituksia. Onneksi niin.
Alueella tosiaan on kaksi hiekkapohjaista ulkokenttää ja maneesi. Ei ole liioittelua jos sanon, että maneesi on i s o. Olen tehnyt nerokkaan ratkaisun ja jakanut kentät niin, että toisella mennään esteitä. Se on valmiiksi varusteltu erimuotoisilla ja kokoisilla esteillä. Koulukentällä taas ei saa näkyä ensimmäistäkään kannatinta tai puomia, muuten tulee satikutia! Myös maneesissa on estekalusto, joten jos et ulkona halua hypätä, pompi maneesin loikkimaan.
Maastoesterata on kaikkien halukkaiden käytössä sopimuksen mukaan. Ennen radalle menoa kannattaa varmistaa, että siellä ei ole ketään muita. Myös maastopolut ja muut metsäreitit ovat vapaassa käytössä. Ravi-/laukkarataa tällä tallilla ei ole, joten emme ole kykeneväisiä järjestämään kilpailuja niiden saralla.
Laitumet ovat sähköllä ja lankulla rajattua hevosten pyhättöä, joille ei ole mitään asiaa ellet ole kullanmuruasi viemässä tai noutamassa. Tarhoja koskee aivan sama sääntö: älä mene jos ei ole oikeaa asiaa.
Tallissa ollaan rauhallisesti, ei siis meluta tai riehuta. Se on hevosten koti, joten mietipä jos kaikki hevoseni tulisivat sinun kotiisi ja alkaisivat kilvan huutaa ja hyppiä ja muutenkin riehua. Olisiko se mukavaa?? Ei (ei lasketa sitä, että ne ovat kotonasi), joten älä sinäkään tee sitä niille. Mikäli pelkäät kummituksia, en suosittele oleskelua varsinkaan tallin perukoilla, jonne eräs paroni aikoinaan murhattiin.
Weera Loenderftönngerberola aka Webbenia olen minä. Omistan tallin, ja olen the big boss, henkilö jota tallilaiset tottelevat mukisematta. Hoidan pääasiassa nuorten hevosten ratsutusta, mutta tallityötkään eivät ole aivan vieraita käsitteitä. Omat silmäteräni ovat Cheera, Elli, Emppu, Kettu ja Lancer. Vaikka minulla onkin suosikkeja, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi muistakin hevosistani.
Katja Suomalainen on tallimestarimme. Hän huolehtii työvuorojen tasaisesta jakautumisesta ja pitää tallia silmällä muutenkin. Katja on yksi parhaista ystävistäni, joten ymmärtänette, että meillä on paljon yhteisiä kokemuksia. Hänen erityisiä hevosiaan ovat Miro, Aaro, Freebo, Mellu ja Juha, sillä nainen on vannoutunut kouluratsastaja. Silti hän taipuu moneen menoon, maastoesteistä valjakkokuskiksi.
Julia Erikson on 26-vuotias tallityöntekijä. Nainen on kokopäivätyöläinen, joten hän asuu linnassa kuten Katja ja Hanna. Julia hoitaa karsinoiden siivouksen ja ruokinnat, mutta hän myös liikuttaa neljästä viiteen hevosta per päivä. Yleensä nainen ratsastaa Hermannin, Flooran, Sinin, Nekun ja Eemelin.
Hanna Virta on tekee lähinnä ratsuttajan hommia. Hän ratsastaa toisina päivinä jopa 12 hevosta, jokaista sen tunnin verran, joten paljon muuta ei naisen päivään mahdukkaan. Hanna on monipuolinen ja osaava ratsastaja, jolta eivät neuvot lopu kesken. Hän ratsastaa yleensä poneilla ja ajaa sen lisäksi Rellun ja Mussen.
Emilia Peltonen on tallityöntekijä, joka tekee töitä viitenä päivänä viikossa. Hänen tehtäviään ovat Julian ja Katjan auttaminen sekä muut yleishommat, kuten aitojen tarkistus ja mahdollinen korjaaminen. Emilia ratsastaa yleensä kaksi tai kolme hevosta työpäivänsä aikana, ja hän suosii etenkin Wendyä ja Nessua. Mikäli aikaa on tarpeeksi, Emilia saattaa ratsastaa vielä Tuomon.
Camilla Suohto huolehtii myös hevosten liikuttamisesta. Nainen ratsastaa 10 hevosta päivässä, mutta tekee myös muita hommia ehtiessään. Camilla on harkintakykyinen ja tarkka ratsastaja, joten hevoset ovat hyvissä käsissä ollessaan naisen ratsuna. Camillalla on myös kengittäjän koulutus, ja hän auttaa Webbeniaa sekä Katjaa niin usein kuin kerkeää.
Juha Valtonen on Geistburgin jokeri, joka ratsastaa ne hevoset, joita muut eivät syystä tai toisesta päivän aikana kerkeä ratsastaa. Juha on lähes gp-tason ratsastaja, mutta tiukassa oleva jäykkyys hidastaa hänen matkaansa huipulle. Juha osaa myös westernin perusteet sekä käsitellä hankalia hevosia sangen näpsäkästi.
Ulkoasun © Pörröpompula
Ulkoasun kuvan © LC, thank you!